Tänään kävästiin Seinäjoen näyttelyissä. Mukana oli jälleen Taru ja Lyyti. Nekku ja Manta sai odotella kotona. Oikein kiva reissu oli, mutta eipä sieltä paljon ollut kotiin tuomisia... Jälleen kiirettä piti kun podhalanskeilla ja lagotoilla oli lähes samaan aikaan arvioitu olevan omat vuoronsa. Eipä oo vielä sellaista näyttelyä tainnut olla meidän kohdalla että olis reilusti väliä näiden kahden rodun arvioidussa aikataulussa. Aina on saanut juosta kiireesti kehästä toiseen.

Tänään oli ensin vuorossa podhalanskit ja lagottokehä näytti olevan etuajassa joten välillä jo luulin etten ehdi koko lagottokehään kun podhalanski tuomari alko kahvitella juuri ennen meidän kehään menoa. Podhalanskeja oli paikalla kokonaiset 2 kappaletta. Tuomari arvosteli tarun sinisen nauhan koiraksi. Se siitä viimeisen sertin metsästyksestä sitten tältä erää... Arvostelun voi käydä lukemassa Tarun omilta sivuilta: www.kotinet.com/podhalanski

Podhalanski kehästä selvittyäni lähdin kiireesti kattomaan missä jamassa on lagottokehä. Siskolle kyllä annoin ohjeistuksen että sillon ku edellinen luokka on menossa lagotoissa niin laittaa hälärin jotta tiedän kiirehtiä mikäli pystyn ettei oo juuri arvostelu kesken. Lagottokehän reunalle päästyäni huomasin että siellä oli tauko meneillään. Tuomari oli arvostellut arvioitua aikataulua nopeammin ja koska ei ollut tietoa siitä onko kaikki 21 lagottoa paikalla niin päättivät odotella ja aloittaa sitten arvioidun aikataulun mukaisesti. Joten meinas jäädä pieni hengähdystako, mutta ei suinkaan. =) Pirjo odotteli yhden kehän laidalla Viivi-dalmiksen kanssa. Viivin oli esittänyt kasvattaja, mutta kasvattajaluokkaan piti sitten olla joku toinen esittämässä. Ja minähän sitten tässä välissä lupauduin kun lagottokehä ei ollut vielä alkanut. Ja sopivasti näin tämän dalmis kehän reunalta lagottokehälle asti. Tiesin missä siellä mennään. Vauhti-Viivi käyttäytyi tälläkertaa minun kans oikein mallikkaasti...ehkä harjoittelu sittenkin tuottaa tulosta. ;) Kauniisti ravasi vaikka meillä on peitsaaminen tahtonut olla ongelmana ja mikä paikallaan seisominen ja esiintyminen. Kyllä osasi olla mallikkaasti, makupalat tietysti mielessä. Siihen kun on tottunut että niitä multa tipahtelee kun käyttäytyy kunnolla.

Näiden kahden juoksuharjoituksen jälkeen oli sitten vuorossa Lyyti. Hallissa oli kuuma ja hyvä ettei jo hikipisaroita ollut otsalla kun viimein koitti Lyytin aika mennä kehään. Vähän aprikoin että miten Tyyli-Lyytin käy kun karva ei oo ehtinyt kasvaa siitä ku vedin sen kokonaan pois. Karva olis saanut olla pidempi näyttelyihin, mutta tuomari vain kommentoi että hyvä karvapeite. Joten ei mitään huolenaihetta. Lyyti sai tänään EH:n ja arvostelun voipi käydä lukemassa nettisivuiltani.

Seuraavan koitoksen paikka on sitten kuukauden päästä Jyväskylässä. Sinn on jälleen ilmoitettu Lyyti ja Taru.

Manta kasvaa kohisemalla ja on todella reipas koiran alku. Lyytillä ja Mantalla on kivaa yhdessä leikkiessä mutta joskus meinaa vain mulla mennä hermot ku Lyytillä on äänitehosteet mukana leikissä... =) Nekkukin leikkii ja välillä on sitten kolmestaan kovin hauskaa. Lyyti on oikein ymmärtänyt että taloon on tullu vinttikoira...ja tästä johtuen on sitten ottanut sähköjäniksen paikan vastaan. Tai kävikös siinä niin että minä sen lempinimen tulin sille antaneeksi. Nimittäin Lyyti juoksee minkä jaloistaan ehtii ja manta loikkii perässä. Ja hauskaa on! =)

Nyt on jälleen alkanut se aika että saa tuolla tienpäällä naurattaa ihmisiä laittamalla korille kurapuvut päälle. Onhan se kivaa että saa ihmiset iloisiksi pelkästään koiria ulkoiluttamalla. =) Valkoisia koiria ku saa olla kokoajan pesemässä ellei vähän suojaa ja kotikin pysyy toivoin mukaan edes vähän siistimpänä kun ei kaikki kura kantaudu sisään. Vaikka kyllä moniakin näyttää hymyilyttävän se että ulkoilutan Nekkua ja Lyytiä. Vissiin arvelevat että omistaja on tullut koiriinsa vai miten päin se nyt olikaan... ;) Kaikilla vaaleat kikkarat vain heilahtelee kun tienpäällä kuljemme.

Käsityömessuilta ostin uuden koiravaate kirjan. Siinä oli kivoja manttelin ja kurapuvun malleja. Ja löytyipä sielä yksi hauska lakkikin joka on ihan pakko tehä Mantalle. Se sopii niin mainiosti. Mutta siitä tulee sitten kuvaa jos joskus sen saan tehtyä. Ja tässä pieni mainoskatko... =) Kansalaisopistolle on tulossa tässä lähiaikoina myös koiravaatekurssi. Sinne siis kaikki joukolla uusia vaatteita ompelemaan. =) Paikallislehtiä seuraamalla näette millon kurssi alkaa. Kurssilla voi tehdä myös hevosten loimia.

Koitan parantaa tapani ja lisäillä koirista uusia kuvia kunhan muistan joskus pitää tuota kameraa mukana...

Aurinkoisia syyspäiviä !