Viikonloppu vietettiin saaressa mökillä Vaasan lähettyvillä ja kävästiin lauantaina ja sunnuntaina koiranäyttelyissä. Lauantaina oli vuorossa Nekku ja Lyyti ja sunnuntaina vuoroon pääsi Taru.

Lauantain näyttelypäivä ei alkanut kovin hyvin, kun sisälle mennessä joku iso koira (rotu ei tiedossa, en ehtinyt paljon kahtella, enkä varmaan olis muutenkaan tiennyt) tuli vähän liian lähelle Lyytiä ja aluks luulin että koirien remmit kierty toisiinsa. Lyyti oli kiinni koirassa ja koira murisi kokoajan Lyytille. Siinä sitten ihmettelin kun Lyyti vain roikkuu koko ajan toisen perässä ja miksei remmit selvene. Lyytin remmin lukko oli sen verran auennut jossain vaiheessa että se oli mennyt myös tämän ison koiran kaulapannan lenkistä läpi. Lyytin remmin lukko oli siis kummankin kaulapannassa kiinni. Sain lukon auki ja koirat selville toisistaan ja rytäkästä selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä. Mutta kyllä se hirvittikin jälkeenpäin. Oli se senverran vihaisen olonen koira kokoajan muristessaan. En olis varmasti yksin rytäkästä selvinnytkään mutta onneksi Sirpa ja Emmi oli samaa matkaa menossa sisälle ja Emmi piteli Nekkua sen aikaa kun koiria selvittelin.

Lyyti oli sitten kehässä ajallaan n. 10 aikaan ja 11 aikaan piti alkaa Nekun kehä samaan aikaan kun dalmatialaisten kehä alko. Esitin näyttelyissä myös Viivi-dalmiksen. Menin puoli 11 aikaan kahteleen sen kehän laidalle missä Nekun piti olla (eri kehässä lagottopennut ja aikuiset) ja kauhukseni huomasin että lagotot oli kehässä. Lagottokehä oli alkanut jo paljon ennen arvioitua alkamisaikaa. Menin vauhdilla hakemaan Nekun ja matkalla mietin että jokohan vuoro on ohitettu. Mutta onneksi vielä yksi koira oli ennen Nekkua ja ehdimme kuin ehdimmekin kehään. Sitten jäikin hyvästi aikaa esittää Viivi kun dalmisten kehä alko vähän myöhässä puolentunnin päästä. Melkoista sähellystä tuntu olevan tuo lauantain näyttelypäivä... =)

Lyyti oli pentujen 1, mutta tuomari sanoi ettei antanut kunniapalkintoa koska Lyytillä on alapurenta. Nekku sensijaan sai H:n ja tuomari kommentoi että ainoastaan siitä syystä että Nekku oli lihavassa kunnossa. Lihavuus meillä on kyllä ollut tiedossa ja Nekku on jo vähän laihtunutkin, mutta kun Lyytin ruoka edelleen maistuu vain niin hyvältä. Täytyy alkaa vielä vähästäkin vähentämään ruokaa ja lisätä liikuntaa niin jospa Nekkukin siitä laihtuis. Tuntuu että Nekku ei saa enää syödä juuri minkään vertaa ja makupaloja ei kärsi antaa minkään vertaa sen jälkeen kun sillä on ollut pennut. Aikasemmin ei ollut lihavuus ongelmaa, mutta nykyään Nekku lihoaa jo pelkästään ruokaa nähdessään... =) Nekku on kyllä pentujen jälkeen rauhottunutkin todella paljon. Sekin varmasti vaikuttaa siihen ettei energiaa kulu niin paljon ja ruokaa ei sitten tarvis syödä paljoakaan.

Sunnuntain näyttelypäivä olikin sitten vähän rauhallisempi. Sunnuntaina vuorossa oli vain Taru podhalanski. Taru sai eri:n, oli paras narttu 2 ja sai varasertin ja varacacibin. Taru esiintyi kehässä hienosti heilutellen häntää.