Pieni irlispentu Manta on saapunut lauantaina. Ikää mantalla on nyt 8,5 viikkoa ja kokoakin on kertynyt jo mukavasti. Manta on lähes Lyytin korkunen ja painaa hitusen enemmän. Ei enää pieni mutta kuitenkin niin kovin pieni. =)

 

Nekku ja Lyyti otti uuden tulokkaan hyvin vastaan. Nekku vähän jo leikkii Mantan kans ja osaa kyllä hyvin ottaa huomioon sen että toinen on vielä pieni. Lyyti ei vielä ihan arvaa leikkimään alkaa. Mietiskelee vielä hieman tilannetta. Yleensä kun kutsun Lyytiä, se tulee kuin ammus. Nyt se ottaa aiemmin ihan toisesta tilanteesta tutun ilmeen eikä tule. Ja tämä on ”en varmasti päästä irti”-ilme. Sillon Lyyti laittaa silmät sirrilleen tai vain vilkuilee ja on kovin itepäisen näkönen. Pienempän Lyyti oli aina tämän näkönen sillon kun varasti muovipussin, sukan tai jotain muuta minkä kyllä tiesi ettei saa ottaa. Ja hampaat oli kyllä niin tiukasti kiinni, ettei niitä avannut mikään. Nykyään Lyyti vielä saattaa jotain varastella mutta tietää ettei mikään auta ja päästää kyllä heti irti kun pyydetään.

 

Manta on todella reipas ja suloinen pentu. Se mennä tömpsyttelee isoine tassuineen toisten perässä.

 

Viikko sitten meillä oli lagotto tapaaminen. Nivalan ja Ylivieskan lagottopojat tuli käymään kylässä. Oli hauska nähdä lagottoja muuallakin kuin vain aina näyttelyissä. Nekku ja Lyyti ei aluksi oikein arvannut alkaa Kaapon ja Laren kaveriksi, mutta jonkun aikaa tilannetta seurattuaan alkovat jo suopua ja tutustua vieraisiin. Ihmiset otettiin kyllä ilolla vastaan, mutta koirat täyty ensin haukkua hyväksi.

 

Tässäpäs pari kuvaa Mantasta, Nekusta ja Lyytistä