Nekun pennuista Arancione eli kutsumanimeltään Lyyti jäi Nekkua ja mua ilostuttamaan. Kohta Lyyti täyttää jo kokonaiset 4 kuukautta. Vauhtia ja vipinää riittää kuin pienessä kylässä. Viime viikolla yhtenä päivänä Lyytiltä oli irronnut yksi alahammas. Seuraavana päivänä uupui jo ylhäältäkin yksi hammas. Mutta kappas, sitä seuraavana päivänä olikin jo 6 hammasta lähtenyt. 4 alhaalta ja 2 ylhäältä. Jo olikin iso (koira)kouluveräjä. =)

Ylhäällä jo näkyi olevan uudet hampaat tulossa mutta alhaalla uudet hampaat oli vielä ikenien peitossa. Lyyti päätti sitten kerralla pujottaa useamman ja kasvatella sitten tilalle uudet. Nyt vain aletaan seuraamaan että kulmahampaat varmasti irtoaa ennen kuin uudet kasvaa liika pitkälle. Vielä ei uusia kulmahampaita ole näkyvissä, mutta kyllä nekin sieltä esiin tulee. Puruinto on mahdottoman kova ja senpä takia Lyytillä on koko ajan paljon luita tarjolla. Jospa luiden ansiosta vältyttäisiin huonekalujen hammasmerkinnöiltä. Toivottavasti Lyyti tulee äitiinsä eikä pure huonekaluja (mutta toivottavasti ei tule siinä äitiinsä että pureskelee silmälaseihin uuden muotoilun ja maistaa kännykän pari näppäinriviä).

Lyyti painaa jo hurjat 9 kg. Lyyti on ollut koko ajan porukan pienin, mutta vauhdissa se ei varmasti häviä yhtään muille... =)

Metsälenkillä on hurjan ihanaa juosta ja telmiä vapaana. Ja mikäpäs kivempaa kun vaania Nekkua ja hyökätä yhtäkkiä kimppuun. Lyytiltä löytyy myös äänitehosteet Nekun kans leikkiessä ja äänten kirjo on uskomattoman suuri. Lumikin on uutta ja niin ihanan ihmeellistä. Sinne voi upottaa päänsä ja sitä täytyy aina välillä vähän haukata suuhunsa. Piehtarointiakin on jo vähän harjoiteltu lumessa. Toivotaan jolua odotellessa lisää lunta, mutta ei nollan kelejä kun jalat ja mahanalus on täynnä lumipaakkuja. Ei niinkään Lyytillä, mutta Nekku on ihan paakutettu sisälle tullessa.