Ettei kellään sattuis olemaan käytettyjä kännyköitä, niistä nyt kova puute. Noh, onneksi tuo joulu on tuloillaan niin pitää kirjoitta niitä pukilta kymmenkunta. Tässä talossa on nimittiäin puruintoa riittänyt vähän turhan paljon. Hermoja ei taida kohta olla enää juurikaan jäljellä... Ja rikkinäisistä kännyköistä vois tehdä näyttelyn. Nimittäin kaikki alkaa siitä kun kännykkäni hajosi tuossa päivänä eräänä, taisi olla syyskuun puolella. Otin vanhan puhelimen laatikosta käyttöön ja se taisi olla kuukauden päivät toiminnassa, kunnes Lyyti maistoi miltä Nokaialainen maistuu. Ja kuinka ollakkaan, ihastui makuun todella paljon.

Pistelin kauppaan ja kysyin onko heillä käytettyjä puhelimia. Olihan heillä mutta uuden samsungin sai melkein samaan hintaan, joten ostin sellaisen uuden. Meni pari viikkoa ja Lyyti ajatteli maistaa miltä samsung maistuu. Ei ilmeisesti yhtä hyvältä kuin nokialainen, nimittäin oli antanut saaliin Mantalle. Manta sitten maisteli ja ehti saada vain yhden näppäimen ja näyttöä vähän hajalle. Siinä tuli vain sellainen ongelma että juuri tällä rikkinäisellä näppäimellä avattiin näppäinlukko. Ja puhelimessa oli automaattinen näppäinlukko joka oli mennyt päälle. Kiva. Pystyin vastaanottaa puheluita mutten pystynyt lukemaan viestejä enkä soittamaan tai kirjoittamaan viestejä. Töissä ollessa oli sitten vielä puhelin sammunut kun akku oli loppunut. Kun sai puhelimen laturiin, kysyi se pin-koodia joka olis pitänyt hyväksyä juuri tällä rikkinäisellä näppäimellä. Se siitä sitten. En enää saanut puhelinta toimintaan.

Pistelin kauppaan ja kysyin olisko käytettyjä puhelimia. Ja sieltähän löytyi. Olin taas nokialaisen omistaja. Kiva. Ärsytti niin tuo samsunng kun kaikki näppäimet toimii eri tavalla. Nokialaiseen kun on aina tottunut. Ja kuinka ollakkaan. Vajaan kahden viikon kuluttua puhelimen ostosta lähdin käymään Rantsilassa. Siinä sitten ajellessa olin puhelimessa ja Revonlahden jälkeen pysähdyin auton tuulilasia putsaamaan ulkoapäin. Jonkin matkaa ajelin ja aloin soitta puhelimella, mutta sitä ei löytynyt mistään. Pysähdyin etsimään puhelinta, mutta sitä ei vain löytynyt. Palasin takas sille pysäkille missä tuulilasia putsasin, mutta siellä ei ollut puhelinta. Siinä sitten ajellessa välähti mieleeni että jomman kumman pysähdyksen jälkeen jäi turvavyö auton oven väliin. Vauhdissa avasin oven ja otin turvavyön pois. Liekkö tippunut puhelin siinä vaiheessa. Perille päästyäni koitettiin soitella puhelimeen muttei autossa mitään kuulunut. Joten tien päälle oli täytynyt jäädä kun alkumatkasta oli mukana. Palatessa etsiskelin vielä muttei mitään näkynyt.

Ja taas maanantai aamuna pistelin kauppaan kysymään olisko käytettyä puhelinta. Tälläkertaa menin toiseen kauppaan. Tarjolla oli ikivanhan puhelin anteenin kera, ei miellyttänyt. Sitten löytyi uudempi sopuhintainen ja ostin sen. Päivällä kun olisin ladannut puhelinta, ei tapahtunut mitään. Menin juuri ennen sulkemisaikaa kauppaan ja sain kuulla toiselta myyjältä ettei puhelin lataakkaan kun oli otettu rikkinäisten puhelinten laatikosta. Noh, sain toisen käytetyn tilalle että tulen aamusta uudelleen sopimaan ensimmäisen puhelimen myyjän kans miten tehdään. Tämä väliaikais puhelinkin oli rikki ja sillä sitten juuri ja juuri selvisin seuraavaan aamuun. Menin aamusta takas liikkeeseen ja peruin koko kaupan. Hain siitä toisesta liikkeestä käytetyn mistä olin ostanut ennenkin ja ne pelas hyvin.

Meni reilu viikko ja voit varmaan jo arvata miten kävi. Torstai aamuna Lyyti söi puhelimeni. Laitoin puhelimen herättämään ja aamulla ajattelin vähän torkuttaa. Nostin puhelimen tyynyn viereen ja aloin uudelleen nukkua. Kunnes mietin että 10 minuuttiapas on pitä aika. Nousin ja löysin puhelimen Lyytiltä. Jälleen yksi kännykkä näyttelyä varten. Noh, tuohan nyt ei ollut mitenkään outoa. Kuulin kyllä puremista mutta luulin että syö kovaa luuta mikä oli lattialla. Tästä eteenpäin täytyy heti tarksitaa kaikki kolinat.

Tortaina sitten vaihteeks ostin uuden puhelimen. Tänään perjantaina sitten tulin kotiin ja löysin uuden puhelimen laturin hajalle purtuna. Arvatkaa tekikö mieli itkeä vai nauraa. Lyyti näppäränä tyttönä oli mennyt kirjoituspöydälle, tassutellut vähän tietokoneen päällä ja ottanut kaiken tavaran päältä uuden puhelimen laatikon sisältä laturin. Purrut sen sitten hajalle ja tuohon samsungiin ei jälleen ole laturia. Piipittelee puhelin tuossa että pitäis ladata, mutta miten lataan ku edellisen samsungin laturi oli ihan toisen mallinen. Ja kaikki muut puhelimet on ollu nokialaisia. Kiva ylläri. En siis ollut ehtinyt ladata vielä kertaakaan puhelinta. Huomenna pistelen kauppaan ja toivon että voin ostaan vain pelkän laturin ettei tarvi jälleen ostaa uutta puhelinta...

Nyt täällä olis eniten tarjoavalle yksi lagottoneiti myytävänä. Erittäin kiltti ja herttainen yksilö. Ruokavaliona puhelimet tai niiden osat.

Komennot ei oo Lyytille tehonnut pätkääkään ja nyt onkin sitten otettu käyttöön laumasta erottaminen mikä on koiralle paha rangaistus. Komentaessani Lyytiä se on vain saanut huomioni, mitä siitä vaikkakin kielteisessä sävyssä ja näin olen palkinnut Lyytin. Mutta pakkohan se on jotain sanoa että lopettaa puremisen vaikkei kylläkään oo ollut enää mitään tehtävissä. Nyt sitten oon tämän illan aikana laittanut Lyytin muutamaan otteeseen yksin vessaan kun on tehnyt jotain typerää. Kuten syönyt aikaisemmin hajottamansa laturin kuoria tai virkkuukoukkua. Ihme paikka, mutta ei ole juuri muuta tullut mieleen... Vessassa joutuu oleen yksin muutaman minuutin. Ihmettelin sitten tässä että miks menee heti Nekkua hyvitteleen ku pääsee sieltä pois ja eka kerralla ei oikein tohtinut edes mennä Nekun luo. Kunnes muistin että kerrattain ku Nekku ja Lyyti tappeli niin erotin ne ja laitoin Lyytin vessaan. Nyt taas viisaampana en enää erota mutta sillon tyhmyyksissäni tein sen. Herkkis lagottona Lyyti sitten muistaa heti tuon ja alkaa samaan tapaan hyvitellä Nekkua kuin sillonkin tappelun jälkeen. Sitäkin ihmettelin ettei aluks meinannu tulla ollenkaan vessasta pois ku olis päässy, kurkisteli vain että missä Nekku menee ja sit vähän kartteli sitä. Toivotaan että Lyyti tästä rauhottuu ja puhelimet saa olla ehjänä...onko liikaa toivottu...

Ei se Nekkukaan ihan kilttinä tälläväin oo ollut. Pientä tyhmyyttä on senkin pitänyt tehä. Käytiin nimittäin isäinpäivää edeltävänä päivänä mummulassa. Porukka siinä sitten ihmetteli missä Manta ja kukaan ei huomannut Nekun puuhia. Nekku käyttikin tilaisuutta oikein hyväkseen ja kävi syömässä isäinpäiväkakun pohjan. Noh, onneksi mummulla sattui olemaan niitä kaksi kun oli vähän epäonnistunut joten kakku saatiin kuitenkin tehtyä. Samana iltana sitten Lyyti söi autossa muutamia riisikeksejä joissa on ihan reilusti chilimaustetta. Ajattelin jo että kiva yö kun kumpikin ripuloi. Mutta ihme ja kumma, mitään ei tullut kummallekkaan. Muutoin Nekku on ollut oikein kilttinä, lukuunottamatta noita pikku karkauksia ulkohäkistä. Pitihän se nyt Nekunkin kuitenkin oma osuutensa saada isäinpäiväkakusta kun ei kuitenkaan kukaan olis antanut.

Että tämmöistä täällä tälläkertaa. Ja kyllä ne koirat ihan oikeaakin ruokaa saa vaikkei ihan heti uskois.

Manta-Mainio on lomailureissulla ja täällä kovasti sitä jo odotellaan kotiin. Lyytilläkin on reuhauskaverin puute ku noin malttaa kuvauksen ajan paikallaan maata.

Lyyti vois seuraavaksi lähtä lomalle. Olisko halukkaita ottajia? Jos nyt muutamaksikaan kuukaudeksi... ;)

 

Tässä vielä pari kuvaa laumanvartijapäiviltä syyskuun lopulta ku ei oo tullu aikasemmin laitettua. Siellä kävästiin Tarun kans ja kivaa oli nähdä eri rotusia koiria sekä paljon podhalanskeja joita ei muuten juurikaan näe näillä korkeuksilla. Muutamalla luennolla käytiin myös sekä jalostustarkastuksessa ja rotukatselmuksessa.

Kuva laumanvartijakulkueesta joss oli kaikki rodut edustettuna.

 

Taru nautiskeli olostaan! =)

Ja olihan meillä reissussa iso mökki. Oli jokaiselle ainakin nukkumatila. Miten nämä mökit onkin aina yhtä heinoja. Ellei haise kamalalle niin sitten ei ole ainakaan tilan kanssa pröystäilty... =) Hyvinhän tuolla kuitenkin nukutti vaikka tiivis tunnelma olikin.

Nyt sitten suunnistamme viikon kuluttua Jyväskylän näyttelyyn Tarun ja Lyytin kans. Katotaan kuin käy. Hiukan harmittavaa vain kun podhalanskeilla oli tullut tuomarivaihdos. Mutta sillehän ei mitään voi. Viikonpäästä lisää kuulumisia... =)